Taas kerran tuli se hetki kun tulimme kodista kotiin. Ja taas ruvetaan laskemaan päivät seuraavaan lähtöön kotimaahan. Kotimaa on aina kotimaa ja sinne on aina ihana suuntautua, nauttia lomasta ihan täysin, täyttää kaikki akut seuraavalle vuodelle, mutta ajan myötä, meidän koti Suomessa on saanut statuksen KOTI, täydellä tarkoituksella. Meidän koti Bosniassa on nyt meidän lomapaikka, meidän paratiisi, paikka missä vietetään vuoden parhaat hetket.
Niitä hetkiä jostain syystä en ole ikinä jakanut blogissani. Taitaa olla, että olen itsekäs ja haluan säästää ne vain itselleni.
Tänäkin vuonna olen jakanut muutamia valokuvia
Instagramissa ja
Facebookissa, mutta parhaat hetket ovat omassa aarrearkussa. Talvella on ihana avata aarrearkku ja antaa ihanille muistoille lämmittää koko kehon, kun ulkona sataa lunta ja on kova pakkanen. Joshan joskus jotain muistoja vuotaa blogillekin...
Ja nyt kotona paluu arkeen on ollut vauhdikas: pyykinpesu, kukkien ja pihan hoito, kännykän hankinta kouluun lähtevälle ekaluokkalaiselle, kuukauden postin tarkistus... ja sieltä löytyy paketin saapumisilmoitus!
Paketti oli ulkomailta ja tiesin heti, että kyseessä on nami-hiiren sly-31 porkkana. En kuitenkaan tiennyt, että sieltä löytyy niin paljon ihanuuksia.
Laatikko oli täynnä erikoisia tuotteita, joita ei saa Suomesta:
ruususokeria, ihanat ruusukuvioiset silkkimäiset servetit,
sahraamisuolaa, hibiskussuolaa,
viinikiviä, vaahteransiirappihiutaleita, sahramileivinjauhetta, kakkukiillejauhetta, rommivanilliinisokeria (sain sen edellisen kerran ja ihastuin täysin. Olen etsinyt sitä joka paikasta Ruotsista, Ranskasta, Sveitsistä, Itävallasta, Bosniasta, Kroatiasta, Tsekistä, Puolasta, kaikista Baltian maista, mutta en löytänyt) , rommiaromia (mikä äidillä oli aina kaapissa ja minä hullu käytän rommia ja tulen humalaksi
yhdestä kakun palasesta),
vaaleanpunaista Renshaw-marsipaania (tykkään Renshaw-sokerimassasta, mutta marsipaania en ole vielä nähnytkään. Tosi hieno uutuus minulle!),
kovettuvaa suklaakastiketta jäätelöön,
marsipaanicappuccinoa (oikein ihanasti maistuu villille mantelille)
ja maailman parasta suklaata uudessa pakkauksessa, mistä valitettavasti sain nami-hiireltä sellaisen ohjeen:
" ei sitten ole sinulle tai herkkupulliisi Ü, vaan pienempiin makoisiin suihin !"
joten kiitän lapsien puolesta ja kurkkaan Toblerone kääripapereihin onko vahingossa jotain jäänyt mullekin.
Lapset ovat niin suloisia ja jokainen antoi minulle pienen palasen. Onneksi mieheni ei huoli suklaasta.
Ja lopuksi kauan unohdettu ja meillä päin hirveesti kehuttu maailman parhaaksi leivontasuklaaksi Block.
Ai miten ihana paluu aikoihin ennen sotaa, kun sitä oli meillä myynnissä (oli muuten sikakallis verrattuna kotimaisiin suklaisiin) ja kerran ostin sen ja tein suklaakuorrutteen vaniljakakun päälle, josta tuli ihan täydellistä (vastaava kakku löytyy
täällä, vaan appelsiinien tilalle laitoin suklaakuorrutteen) ja sain paljon kehuja koko suvusta. Se oli yksi tärkeimmistä hetkistä minun leipomisen harrastuksen alussa (olin varhainen teini, ehkä 14v.)
Nyt sain mahdollisuuden maistaa sitä suklaana, sillä aikoina en syönyt tummaa suklaata ollenkaan. Nykyään se kuuluu lempiherkkuihin.
Riittääkö sanoja kiittämään nami-hiirelle tästä? Enpä usko!